Metsää puilta
Sanonta ”nähdä metsää puilta” on varsinkin metsistä puhuttaessa enemmän kuin paikkansapitävä. Sloganeja ”Nyt on puuta enemmän kuin koskaan” tai ”Suomen metsät kasvavat edelleen enemmän kuin niitä hakataan” jne. jaksetaan mantrata aina kun metsistä puhutaan. YK:n maatalousjärjestö FAO:n määritelmän mukaan metsä on alue, joka on pinta-alaltaan vähintään 5000 neliömetriä, puiden latvuksen peittävyys on vähintään 10 % pinta-alasta ja puusto on vähintään 5 metriä korkeaa. Lisäksi metsämaan pohjana on joko kivennäismaa tai lehtomulta ja pohja- ja kenttäkerroksessa kasvaa metsäkasvillisuus, josta metsätyyppi voidaan määritellä.
Erotuksena metsälle puita kasvatetaan myös talouskäyttöön ojitetuilla soilla eli turvemailla. Biologiassa suolla tarkoitetaan yksinkertaistetusti maastonosaa, jossa kivennäismaata peittävä orgaaninen maalajikerros on turvetta ja/tai jonka aluskasvillisuudesta 75 % on suokasvillisuutta. Geologinen määritelmä poikkeaa tästä hieman, mutta keskeisintä siinäkin on turve. Ojituksen myötä suot muuttuvat vähitellen turvekankaiksi. Metsätalousmaasta on soita 8,8 miljoonaa hehtaaria, joista 4,7 miljoonaa hehtaaria on ojitettu (LUKE 2017). Näitä mittavia ojituksia toteutettiin aikoinaan mm. ulkomaanvelkarahalla.
VMI mittausten mukaan turvekankaita on metsätalousmailla 3,2 miljoonaa hehtaaria, mikä kattaa 70 % ojitetuista soista. Eri määritelmien mukaan, kitu- ja joutomaat sekä metsätiet pois lukien (yht. noin 6 milj. ha), metsätalousmaata on Suomessa noin 20–22 miljoonaa hehtaaria. Kun vähennämme tästä turvemaiden osuuden, metsien osuudeksi jääkin enää noin 11,2-13,2 miljoonaa hehtaaria eli keskimäärin 58 % metsätalousmaasta. Arvion mukaan metsistä vain 2,9 % olisi luonnontilaista boreaalista luonnonmetsää.
Metsätaloudessa metsät ja suot rinnastetaan yhteen, koska se on tarkoituksenmukaisempaa puhuttaessa puuntuotannosta. Tästä syntyy kuitenkin dilemma, mikä näkyy ja kuuluu keskusteluissa. Metsistä puhuttaessa metsänkäytön lisäämisestä ja sen vaikutuksista huolissaan olevat puhuessaan metsistä tarkoittavat nimenomaa metsiä, ei metsätalouden turvemaita. Metsätalousihmiset sen sijaan eivät juurikaan näe metsiä puiltaan vaan heille mikä hyvänsä puuta millään tavalla kasvava alue on metsää. Metsä on yhtä kuin puu ja puu yhtä kuin kuutio. Näin ollen keskusteluissa kohtaavat jo heti alkujaan erilaiset mittasuhteet ja käsitteistö siitä, minkä sisältöisillä ja mitäkin tarkoittavilla diskurssilla keskustelua käydään. Metsienkäytön kritiikissä huoli ei ensisijaisesti kohdistu puukuutioihin, vaan metsiin eliöyhteisönä ja ekosysteeminä. Joskin kuutiotkin ovat tärkeitä, koska ei mikään kasva ja tuota määräänsä enempää, vaikka kuinka apulantaa viskelisi. Metsätalouden edustajat taas puhuvat mieluummin juuri vaikkapa kuutioista, koska ekologia, lajit ja ekosysteemien ymmärtäminen on vierasta. Ainoa yhteinen sana keskustelussa onkin lopulta vain ”metsä” ja sillä tarkoitetaan kahta aivan erisisältöistä asiaa.
Huoli metsistä ei ole turha, koska tuoreessa Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa (SYKE 2019) todettiin suurimman osan uhanalaisista lajeista elävä ensisijaisesti metsissä (31,2 %). Näistä metsien uhanalaisista lajeista 34 % elää vanhoissa metsissä ja lähes puolet, 45 % on lehdoissa. Tämä koskee siis lajistoa, joiden luontaiset elinympäristöt kattavat noin 3/5 maan metsätalousalueesta. Tai siis näin pitäisi olla. Pitkin 2000-lukua uhanalaisten metsälajien määrä on kuitenkin kasvanut 566:sta 833:een. Valtaosa uhanalaislajeista kuuluu boreaalisten metsien tavanomaiseen peruslajistoon. Ikävintä on myös se, että uhanalaistumiskehitys näkyy jo generalistilajeissa. Soilla vastaava uhanalaisuusluku on 4,2 % ja tämä koskee erityisesti lajistoa, joiden elinympäristöt (puustoiset suot, letot ja lähteet sekä pienvesien välittömät elinympäristöt) ovat taantuneet ja muuttuneet turvekankaiksi ojituksen seurauksena.
Viime vuoden lopulla vastaavasti julkaistussa Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (SYKE 2018) arvioiduista 34:stä eri metsäluontotyypistä todettiin olevan 76 % uhanalaisia. Ei siis ihme, että metsälajistokin haukkaa leijonan osan lajien uhanalaisuuskakusta. Vanhat havupuuvaltaiset lehtomaiset kankaat, tulvametsät ja erilaiset lehdot ovat saaneet lajien elinympäristöinä kokea kovia puunkasvatuksen tavoitteissa. Puustoisilla soilla ei mene tämän paremmin, eikä ihme, kun ajattelee, että 2/5 metsätalousmaasta on juurikin pyritty kuivattamalla muuttamaan näistä elinympäristöistä paremmin metsätalouden puuntuotannon tarpeisiin sopivaksi. Näin ei olla kuitenkaan saatu soita muutettua metsiksi, vaan lähinnä luontotyypiksi, jolla ei kasva juuri muu kuin puu ja sekin metsämaata huonommin. Pohja- ja kenttäkerroksen lajisto loistaakin usein poissaolollaan.
Joka siis väittää metsiä olevan enemmän kuin koskaan, on väärässä, eikä todellakaan näe metsää puilta. Metsätalousmaata Suomessa on toki enemmän kuin koskaan, mutta sekin vain metsien ja suoelinympäristöjen sekä näiden lajiston kustannuksella. Metsiä ja puustoisia soita sen sijaan tässä maassa ei ole koskaan ennen ollut näin vähän kuin nyt.
Hei Esa, kiitos, että avasit blogisi kommentoinnin. Ihan aluksi lämmin kiitos hienosta kirjoituksestasi! 🙂
Näin me kirjoittelimme vuoden 2016 blogissasi tänään, kun toivoin tämän blogikirjoituksen avaamista kommentoinnille:
Kysyin sinulta, että – – ”Nyt kun odotellaan Luke:n virallisia hakkuulukuja, niin asia kovin keskusteluttaa ja sinun kirjoituksesi antaisi siihen oivan mahdollisuuden.
Mikä on sinun valistunut arviosi Suomen kestävästä hakkuumäärästä vuositasolla? Mikä on lähimpänä: 35 milj. m3, 70 milj. m3 vai 84 milj. m3? Ja perustelut olisi mukava saada mukaan 🙂
Ja näin Esa vastasit (siirrän tänne muidenkin luettavaksi):
”Avasin kommentit nyt ainakin viikonlopun ajaksi. Mutta vastaus kysymääsi:
Kestävää hakkuuta ei voi mitata kuutioissa kuin ehkä hiilensidonnan osalta, mutta se on vain osa kestävyyttä. Kestävään metsänkäsittelyyn pääsemme vasta kun metsätalousmaiden pienilmastossa ja peitteisyydessä tapahtuu suunta parempaan, lintujen pesintäaikaiset hakkuut lopetetaan, turvataan uhanalaislajit ja metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt ja tehdään näiden rajaukset riittäviksi, huomioidaan liito-oravaelinympäristön laajuus oikealla tavalla, valtetään turhia maanmuokkauksia plus luonnollistetaan metsätalousmaiden vesitaloutta. Vasta sitten voidaan alkaa puhua oikeasti kestävästä metsätaloudesta.”
—
Esa, se on just’ näin. Nyt kun parhaillaan kaavauudistusta ja MRL:n uudistusta parlamentaarisesti valmistellaan, niin tämä edellä sanomasi tulisi ottaa ehdottomasti tarkasteluun.
Mietin, että eikö näitä luonnon monimuotoisuuden arvokkaita paikkoja ja suojavyöhykkeitä voisi laittaa kiinteistörekisteriin ns. rasitteina, jotka näkyisivät sitten kiinteistö- ja asuntokaupassa rasitustodistuksessa?
Uusi kiinteistön omistaja olisi ostanut tietoisesti suojeltavan metsän tai muun uhanalaisen luontotyypin. Ja tuo tieto ohjaisi hänen asennoitumistaan asiaan ja voisihan sitten tuo rasitteen rikkojaa rangaista, jos hän tärvelee ko. luontoarvot.
Tämä siksi, että kaavamuutoksissa tahtovat aikaisemmat suojelumerkinnät usein tippua pois…
Ilmoita asiaton viesti
Metsien arvokkaat elinympäristöt pitäisi löytyä Metsäkeskuksen tiedoista, mistä ne ovat kaikkien nähtävillä ( https://metsakeskus.maps.arcgis.com/apps/MapSeries… ) ja varsinkin omistajan tiedossa myös kauppaa tehdessä, mutta näin ei ikävä kyllä ole. Rikkojan sanktioiminen olisi länsimaisen oikeustajun ja -käytännön mukainen, mutta sitäkään ei tapahdu. Metsälain 10 §, kun tuntuu olevan lain valvojallekin sellainen, että sillä voi pyyhkiä berberiä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Esa tuosta linkistä. Katsoin siitä Jyväskylän tilannetta:
ei siellä ole esim. Tourujoen keskipaikkeilla olevaa virallista n. 3,1 ha:n kokoista luonnonsuojelualuetta (Makkarasaareksi kutsuttu) eikä Eerolanlahden ja Rautpohjanlahden Natura-lintuvesiä.
Millä perustein linkissä olevat merkinnät on tehty?
Ilmoita asiaton viesti
Luonnonsuojelu- ja Natura2000 -alueet eivät ole metsälain turvaamia elinympäristöjä, koska ne on erotettu metsätalousmaista. Näissä ei siis päde metsälaki miltään osin, vaan luonnonsuojelulaki ja siksi eivät eivät ole metsälain 10 § elinympäristöjä. Metsälain 10 § elinympäristö voidaan rajata vain sellaiselle kiinteistölle, jolla harjoitetaan metsätaloutta ts. on metsätalousmaata. Tällöin se pitää jättää metsänkäytön ulkopuolelle, vaikka muulla osalla kiinteistöä metsätaloutta harjoitettaisiinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Esa, hyvä lisäys. Valitettavasti LSL, YSL eikä EU:n luontodirektiivikään pelasta esim. liito-oravien elinympäristöjä. Koettu on karusti täällä Jyväskylässä esim. Tourujokivarren rantametsiköissä.
Em. laeilla pyyhitään täällä sitä mainitsemaasi berberiä…
Ilmoita asiaton viesti
Tämä Esan vuoden 2016 blogikirjoitus kannattaa myös kaikkien lukea:
”Hyvä, paha Metsälain 10 §”:
http://esahankonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224264…
Ilmoita asiaton viesti
”Lakisääteiset luontokohteet
Monimuotoisuuden kannalta kaikkein merkittävimmät luontokohteet on suojeltu metsälailla tai luonnonsuojelulailla.
Metsälain erityisen arvokkaat elinympäristöt
Metsälain 10 §:n perusteella rauhoitettuja erityisen arvokkaita elinympäristöjä ovat
*Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksuuoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto;
*Suoelinympäristöt, joiden yhteinen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous:
– lehto- ja ruohokorvet, joiden ominaispiirteitä ovat rehevä ja vaatelias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus;
– yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, joiden ominaispiirteitä ovat erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte- tai muurainkasvillisuuden vallitsevuus;
– letot, joiden ominaispiirteitä ovat maaperän runsasravinteisuus, puuston vähäinen määrä ja vaatelias kasvillisuus;
– vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot;
– luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus;
*Rehevät lehtolaikut, joiden ominaispiirteitä ovat lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus;
*Kangasmetsäsaarekkeet, jotka sijaitsevat ojittamattomilla soilla tai soilla, joissa luontainen vesitalous on pääosin säilynyt muuttumattomana;
*Kallioperässä olevat tai kivennäismaahan uurtuneet, jyrkkärinteiset, pääosiltaan vähintään kymmenen metriä syvät rotkot ja kurut, joiden ominaispiirteenä on luonteenomainen muusta ympäristöstä poikkeava kasvillisuus;
*Pääosiltaan vähintään kymmenen metriä korkeat jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät;
*Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot, joiden ominaispiirre on harvahko puusto.
Metsälakikohteet erottuvat selvästi ympäristöstään ja ovat pienialaisia ja usein metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä. Kasvillisuus, maaston muodot tai esimerkiksi puusto poikkeavat ympäröivästä metsästä. Luonnontilaisuudesta kielivät järeät vanhat puut tai runsas lahopuusto. Metsälakikohteita saattaa tyypillisesti löytyä purojen läheisyydestä tai hakkuiden ulkopuolelle jääneiltä soilta ja kallioilta. Ominaisuuksiltaan äärimmäisillä kohteilla elää vaateliasta lajistoa.
Tietoa omasta metsästä löytyneistä metsälakikohteista saa Metsään.fi-palvelusta tai Metsäkeskuksesta. Vastuu metsälakikohteiden säilyttämisestä on metsänomistajalla.
Luonnonsuojelulain luontotyypit
Luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettuja ovat esimerkiksi jalopuumetsiköt, tervaleppäkorvet, luonnontilaiset hiekkarannat, merenrantaniityt ja hiekkadyynit sekä yksittäiset maisemaa hallitsevat puut, katajakedot ja lehdesniityt.
Luontotyypit ovat harvinaisia ja usein pinta-alaltaan pieniä, mutta silti arvokkaita luonnon monimuotoisuudelle ja maisemansuojelulle. Suojelun tavoitteena on säilyttää luontotyyppien ominaispiirteet, joissakin kohteissa luontotyyppien säilyminen saattaa edellyttää jatkuvaa hoitoa ja käyttöä.
Luonnonsuojelulain luontotyyppejä ei saa muuttaa niin, että ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu. Muuttamiskielto tulee voimaan, kun ELY-keskus on päätöksellään määritellyt alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Päätöstä valmisteltaessa kuullaan maanomistajia ja muita asianosaisia.”
https://www.metsakeskus.fi/lakisaateiset-luontokoh…
Ilmoita asiaton viesti
Sampo Soimakallio: ”Suomen metsien vertailutaso selkeytyy vaiheittain”
– – ”Tämänhetkisen karkean arvioni mukaan näyttää siltä, että Suomen vertailutasolaskelmassa yliarvioidaan runkopuun hakkuut ja aliarvioidaan hiilinielu merkittävästi. Kun muutin yksinkertaisella suhteutuksella sitoumuskauden ja vertailukauden uudistuskypsien metsiköiden ja kasvatusmetsiköiden pinta-alat yhdenmukaisiksi, sain tulokseksi, että sitoumuskaudella runkopuun hakkuutaso on Suomelle noin 65–73 Mm3, ja sitä vastaava metsänielu puutuotteet mukaan lukien on noin 47–57 Mt CO2-ekv. Tämä on 12–22 Mt CO2-ekv. enemmän kuin Suomen esittämä nielun vertailutaso ja 16–26 Mt CO2-ekv. enemmän kuin uusin arvio vuoden 2017 nielusta.
Vertailutasot vahvistetaan vuoden 2020 aikana. Sitä ennen Suomessa on hyvä käydä avointa keskustelua ja yhteistyötä arvioiden tarkentumiseksi, sillä vertailutasolla on huomattavia vaikutuksia Suomen ilmastovelvoitteiden ja kansantalouden kannalta. Jos nielun vertailutaso alitetaan, Suomi joutuu kompensoimaan alituksen täysimääräisesti. Tällöin taakanjakosektorilla joudutaan vähentämään päästöjä vastaavasti velvoitetta enemmän tai hankkimaan muilta EU:n jäsenmailta päästöoikeuksia. Tarvittavan kompensoinnin toteutusmahdollisuuksiin ja kustannuksiin liittyy merkittäviä epävarmuuksia.” – –
https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Havaintoja…
Ilmoita asiaton viesti